My head explodes...

"Juot ja katselet vieraisiin pöytiin.
Salaa vilkaiset itseäsi peiliin,
Pikimustat tähdet tuijottaa takaisin.
Toivot, että joku huomaisi sinutkin.
Pöydässäsi ei oo yhtään ystävää,
Kaikki tietää sun tuhkimotarinas nimeltään.
Ennen taivas oli avoinna sinullekin,
Kunnes paha sormi tavoitti karkurin. 

Ja elämä on helppoo silloin,
Kun on joku, josta pitää kii.
Ei tarvitse mennä nukkumaan
Itkeäkseen itsensä unelmiin.
Ja elämä on päivästä päivään
Vieraiden pilkka sinullekin.
Päivästä päivään levoton tuhkimo
Tekee itsestään marttyyrin."

Eli siis dingoa täällä kuuntelen ku on ihan helvetin tylsää ja kauheet angstaukset taas käynnissä...
Mun siskolla on kehkosyöpä, jonka piti olla jo päästy yli, mut eiiii ku se syöpä sit vittu tietenki uusiutui ja kaikki on muutenki nii hankalaa! Mä raivoan mun mutsille joistai ihan pikkuasioistakin ja vihaan itteäni, koska en haluis aiheuttaa mun perheelle enää lisää vaivaa tai huolta... Oon kyl kauhee itsekäs paskiainen, joka on muutenki täys failure ja ruma ja läski ja mitä vielä..

Ajattelin  tossa eilen, kun olin käymässä mun isoäidin luona sen hoitokodissa, etten mä kyllä varmaa koe normaalia kuolemaa, vaan todennäkösesti kuolen oman käden kautta. Siis tällasta ajattelin. Että en kyllä ikin haluais joutua minnekkää hoitokotiin missä "kiltit" hoitajatädit esittävät ihania ja mukavia mutta oikeasti tekevät elämästä helvettiä.. Välillä sitä vaa haluais mennä junaradalle makaamaa ja odottamaan millon se juna tulis viemään mut pois täält kamalien ihmisten keskeltä.

"Ulkona sua oottaa lohduton huominen,
Rakkauden hinta on nimensä veroinen."

Samaisesta biisistä tuokin lainattu, mutta niin totta on tuokin!
Nyt on kyl sellanen olo että tekis mieli lähteä kaupungille ja vetää pää täyteen. En jaksa näitä mun tunteita, niitä on ihan liikaa!