Taaski hain lohtuu partaterästä... Hetkellisen hyvän olon tunteen se sai aikaan, mutta pian sen jälkeen tajusin mitä vittua olin menny taas tekemään!!
Se vaan on jotenki nii helpottavan tuntusta, ku veri valuu rannetta pitki ja tunnee olevansa ees jotain!
Mun vanhemmat muutenki varmaan vihaa mua, ku mulle tulee ihan mieletön puhelinlasku, rikotin just pari päivää mun puhelimen ja muutenkaa en pysty koulussa keskittymää mihinkää enkä osaa läksyjä ja kokeet menee ihan varmaa päin persettä...
Kaikki olis vaa niin paremmi jollei mua olis..
Mun vanhemmil riittäis rahaa paremmi kaikkee tärkeään, niide ei tarvitsis kuunnella mun turhaa raivoamista, ei olis enää huolta musta jne...
Oon vaan jotenki niin turha.. Hah... Eihä mulla edes oo mitään tarkotusta. Oon vaan joku pieni ihminen muiden pienten ihmisten keskellä! Ei kukaa mua tulis kaipaamaa jos vaikka joku päivä saisin päähäni päättää päiväni! Tä kaupunki on muutenki nii perseestä.. Kaikki puhuu toisten selän takana paskaa ja arvostelee muita pelkän ulkonäön perusteella.
Vittu mitä paskaa -.-
I just want to get out of here! I want that the darkness will blind my eyes and take me with it to somewhere better place...
pieniä ihmisiä me ollaan kaikki mutta mä en usko et oisit merkityksetön, ainakin vanhemmat jäis kaipaamaan ihan helvetisti jos lähtisit :)
VastaaPoistaIhan ensimmäiseksi: Lopeta viiltely! Loppujenlopuks ei siitä ole mitään iloa ja kaikenlisäks niistä voi jäädä ikuiset arvet sun käteen, etkä saa niitä siitä pois vaikka haluaisit. Nimittäin mä kadun syvästi, ihan senkin takia, että ne ei ole nättejä vaan myös sen takia kun aikoo elämässä mennä eteenpäin ja hankkia duunin. Ei hyvällä katota niitä.
VastaaPoistaJa et ole merkityksetön, vanhemmillesi olet varmasti tärkein asia elämässä. Satutat niitä syvästi, jos teet itsellesi jotain.
Ja cicatrixia kompaten, pieniä ihmisiä me ollaan kaikki, mutta me jokainen ollaan oman elämämme supertähtiä :) Ja kun itse sen tajusin, tajusin että elämä on liian lyhyt hukattavaksi.
ps. Kukaan ei ole täydellinen.